Lihashuoltoa

Ihanaa, eilen torstaina pääsin hierojalle! Reilun tunnin mittainen puolihieronta teki kyllä niin hyvää. Nyt lihakset ovat hieman kosketusarat, mutta hartiat tuntuvat siltä, kuin niiltä olisi pudonnut maansiirtoauton lavallinen kivimurskaa.

Kuva täältä

Miksi se lihashuolto tuppaa jäämään? Venyttely tai hierojalla käyminen eivät todellakaan ole minulle itsestäänselvyyksiä. Hierojalla käyminen varsinkin on niin luksusta ja itsensä hemmottelua, että sitä pitäisi saada vähintään kerran kuussa aikaiseksi. Venyttelyä nyt vähintään kerran viikossa kunnolla. Milloin viimeksi edes olen venytellyt kunnolla? Rehellisesti sanottuna en muista.

Minulla ei ole aikaa. Jonkun on hyvä sanoa, että venyttele samalla kun katsot televisiota. Joo-o, mutta kun en katso televisiota juuri ollenkaan. Yleensä tv on auki ja puuhailen samalla jotain muuta, esim. siivoilen, laitan ruokaa tai bloggaan. Mihin väliin siis tässä pikkulapsiarjessa ujutan venyttelyt, kun nuo perustreenien aikaikkunatkin ovat niin rajalliset? Ehkä hiekkalaatikon reunalla? Tulee kyllä melkoinen supermutsiolo, jos vielä nekin hetket käytän venyttelyyn. Jos joku miettii, että eikö tuo tee muuta kuin treenaa, niin luulo on väärä. Olen erittäin paljon lasteni kanssa ja teen treenit pääsääntöisesti heidän päiväuniensa aikana tai siten, että se ei ole meidän yhteisestä ajastamme pois.

Mutta niin se vaan on, että jos mutsi voi hyvin, voivat lapsetkin paremmin. Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että äiti jaksaa. Syvissä vesissä ja väsymykseltä katkeamispisteessä olleena tiedän sen. Viime syksynä univeloiltani en jaksanut ulkoilla, liikkua ja söin mitä sattuu ja milloin sattuu. Hoidin itseäni aivan väärin. Univelat eivät ole menneet mihinkään, mutta kun vuoden alusta aloin syömään Fitfarmin ohjeiden mukaan, niin virkeyttä alkoi tulla enemmän. Vaikka nukun pätkissä, niin unen laatu parani, ja vähempikin riittää. Saan liikunnasta energiaa ja iloa. Samalla olen karistanut minua painaneet kilot ja olen paljon tyytyväisempi itseeni ja omaan ulkonäkööni.